Writing is so hard

Oon nyt viikon yrittäny kirjottaa tänne, mut tää on tosi vaikeeta, kun en itekkään saa välillä selvää omista tunteista.

2 viikon päästä tätä aikaa ollaan istuttu lentokonneessa melkeen 6 tuntia. En vieläkään tajuu, että oon oikeesti lähössä pois suomesta vuodeksi. Tekemistä ennen lähtöä on ihan liikaa ja aikaa ei sit taas niinkään.

Tänään tein yhteishaun ja nyt vaan kauhulla odottamaan kesäkuuta ja tuloksia. Mua jännittää ihan älyttömästi, että mihin pääsen... Onneks mulla on Roosa, joka jakaa mun tuskani tän asian suhteen.

Tänään kävin myös hakemassa viisumin ja ei se ollukkaan niin kamalaa mitä luulin. Iiris oli tullu hakemaan omaa viisumiaan samaan aikaan, joten ei tarvinnu olla yksin ja sain juttuseuraa. Iiris on kuulemma jo alottanu pakkaamisen, kun mä en ees tiedä että missä mun matkalaukku on. Viisumin haun jälkeen tapasin Kiian ja pääsin taas vaihteeks purkamaan tunteita. Näin muutamaa muutakin kaveria ja tuntu tosi oudolta miettii, et joudun olemaan niistä erossa vuoden. How is this even possible?

Tää on nyt vähän tönkkö postaus, mutta en viitti alkaa pakolla kirjottaa mitään. Ajattelin vaan ilmottaa, että elossa ollaan ja valmiina lähtöön (ainakin jollain tasolla). Postausideoita saa kertoa ja otan niitä enemmän kuin ilolla vastaan ~

Jasmin ☆